Bengalikissat kietoutuneina toisiinsa

Eikä oo yhtään siistiä, katso vaikka tuonnekin!

Mikäköhän siinä on, että joka kerta kun joku tulee meille kylään ja sanoo jonkun kohteliaisuuden, esim. “Onpa teillä niin siistiä”, niin kiiruhdan toteamaan että no ei nyt oikeastaan, katso nyt tuolla matollakin vanha kissanpissa, jota en saanut pestyä kunnolla pois. Oikein osoittamalla osoitan kaiken mikä on vialla, ihan kuin olisi jotenkin ylivoimaisen vaikeaa vain kiittää.

Olen kiinnittänyt huomioita, että näin tapahtuu toisillekin. Kävin hiljattain serkkuni luona kylässä ja hänellä oli aivan upea ja tahraton koti kuin suoraan sisustuslehdestä. Kehuin kotia ja hän sanoi, että no joo, mutta katso nyt tuota ikkunaa, sitä on niin vaikea pestä kun on hankalassa paikassa korkealla.

Voin sanoa käsi sydämellä, että hieman pölyinen ikkuna ei olisi kiinnittänyt minkäänlaista huomiota, ellei sitä olisi erikseen minulle osoitettu. Tarkemmin ajateltuna, tämän serkkunikin sukujuuret ovat Pohjanmaalta, onkohan tämä joku meidän pohojalaasten tapa?

Tämä kohteliaisuuden vastaanottamisen vaikeus liittyy ainakin itselläni myös elämän muihin osa-alueisiin. Miksiköhän se on niin vaikeaa? Pitääkö suomalaisen olla niin nöyrä, että kehun vastaanottaminen kiitoksellakin katsotaan jotenkin ylimieliseksi ja ylpeäksi? Suomi on varmaan ainoa maa, jossa kehuun on jollain tavalla kohteliasta olla vastaamatta kiitos ja sen sijaan vähätellä. Täytyykin ottaa ihan asiakseen harjoitella kiittämisen opettelua ilman selittelyjä.

Ihastelun sijaan hän katsoi hieman epäuskoisesti ja totesi: “Onko tuossa keskellä pöytää… paskaa?”

Tuli tässä lopuksi mieleen sellainenkin kerta, jolloin sotkua ei tarvinnut erikseen osoittaa. Uusi ystäväni oli tulossa ensimmäistä kertaa kyläilemään ja olin kattanut pöydän hienosti ja varmistanut, että kaikki on viimeisen päälle kunnossa. Kävin avaamassa ystävälleni oven hinkattuani viime hetkellä vessan hanat kiiltäviksi ja johdattelin hänet keittiöön.

Ihastelun sijaan hän katsoi hieman epäuskoisesti ja totesi: “Onko tuossa keskellä pöytää… paskaa?” Jompi kumpi ihana bengalimme oli käynyt puhdistamassa takapuolensa ja vetänyt piiiitkään ruskean raidan keskelle koko komeaa kattausta. Sillä kerralla ei tarvinnut erikseen osoittaa puutteita kodin siisteydessä.