En todellakaan ole mikään Marie Kondo, jonka huone oli lapsesta asti tiptop ja joka huvikseen siivoili ja järjesteli muidenkin perheenjäsenten tavaroita, päinvastoin. Huoneeni oli itse asiassa usein niin sotkuinen, että äitikin luovutti ja piti ovena kiinni, ettei sinne tarvinnut vahingossakaan katsoa. Tiesin kyllä itse missä mikäkin tavara tai paperi oli ja suutuin, jos äiti kävi siellä luvatta siivoamassa.
Elelin tyytyväisenä sotkun keskellä, mutta sain usein innokkaita järjestelykohtauksia, joiden aikana mm. teroitin kynät ja laitoin ne värijärjestykseen tai tyhjensin koko vaatekaapin ja asettelin kaiken nätisti uudelleen paikoilleen. Rakastin jo lapsena järjestelyä, mutta isot linjat olivat tuolloin vielä vähän mitä sattuu.
Ymmärrän siis hyvin ihmisiä, joiden on tunnesyistä vaikea luopua tavaroistaan, vaikka niitä ei enää tarvittaisi.
Nyt jälkikäteen ymmärrän, että ongelma oli se, että tavaraa oli aivan liikaa yhteen huoneeseen ja järjestystä on mahdotonta ylläpitää jos kaikelle ei ole omaa paikkaansa. Nätisti värijärjestyksessä olevat kynät eivät oikein pääse oikeuksiinsa, jos lattialla on puolen metrin korkuinen kasa tavaraa.
Tilanne helpottui kun tila lisääntyi ja muutin omaan kotiini, jolloin tavarat löysivät pääsääntöisesti paikoilleen. Sanoisin, että havahduin uudelleen ongelmaan viimeistään siinä vaiheessa kun esikoiseni oli muutaman vuoden ikäinen ja hänelle oli kertynyt jos jonkinlaista vaatetta ja lelua, joista en oikein pystynyt luopua. Olen aina liittänyt tavaroihin tunteita ja minulla on esimerkiksi vieläkin vaatekaapissa mekko, joka minulla oli päällä rantarockissa -99 kun oli kivat festarit! Se ei ole edes hulluinta mitä olen säilyttänyt, mutta niistä toisella kertaa! Ymmärrän siis hyvin ihmisiä, joiden on tunnesyistä vaikea luopua tavaroistaan, vaikka niitä ei enää tarvittaisi.
Lapsen vaatteiden kanssa kävi sama juttu. Iloitsin lapsen kasvusta ja kehityksestä, mutta samalla tuntui niin haikealta laittaa niitä suloisia, pieniä vaatteita pois. Homma karkasi kokonaan käsistä kun muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen omakotitaloon, jossa oli paljon säilytystilaa. Varastoihin alkoi kertyä aivan järkyttäviä tavaravuoria. Tosiasia on se, että tavaraa kertyy yleensä niin paljon kuin talossa on tilaa. Harvassa isossakaan kodissa on tyhjiä kaappeja tai huoneita. Säilytystilan lisääminen ei siis missään nimessä ole ratkaisu tavarakaaokseen, vaan pikemminkin päinvastoin.
Säilytystilan lisääminen ei siis missään nimessä ole ratkaisu tavarakaaokseen, vaan pikemminkin päinvastoin
Ymmärsin, että jotain on tehtävä viimeistään silloin, kun esikoiseni isä toi minulle varmaan yli kymmenen pahvilaatikkoa ja säkillistä esikoisen leluja ja vaatteita läpikäytäväksi kun odotin kuopustani muutama vuosi sitten. Ihmettelin tosissaan niitä hypistellessäni, miksi olin säästänyt muun muassa pinttyneen tahraisia bodeja sekä sukkahousuja, joista oli kuminauhat rispaantuneet pilalle.
Sain kuin sainkin lajiteltua vaatteet ja muutkin tavarat sekä laitettua suurimman osan asianmukaisesti kiertoon, mutta miten ihmeessä sitä tavaraa vaan tuleekin koko ajan lisää ovista ja ikkunoista etenkin pikkulapsivaiheessa? Tuntuu, että jatkuvasti ylläpitäisin pienimuotoista kierrätyskeskusta, aina on jotain tulossa ja menossa. Vaatii aikamoista organisointikykyä pitää homma koko ajan kasassa etenkin kun lapsia on useampia.
Tuntuu, että jatkuvasti ylläpitäisin pienimuotoista kierrätyskeskusta, aina on jotain tulossa ja menossa
Jossain vaiheessa hoitovapaatani muistin taas, kuinka paljon nautintoa sain kaappien järjestelystä ja tavaroiden läpikäymisestä ja siististi asettelusta. Päätin, että nyt jos koskaan on mahdollisuus ryhtyä ihan ammattijärjestäjäksi. Puolen vuoden koulutus oli helpompi sovittaa hoitovapaaseen kuin tiukkaan työ- ja opiskeluputkeen. Koulutus oli todella laadukas ja antoisa, ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille järjestelystä kiinnostuneille. Sain lisäksi monta ihanaa kollegaa, joiden kanssa voi jakaa innostuksen pystyviikkauksista sekä purkittamisista. Teen heidän kanssaan myös yhteistyötä eli jos asiakkaalla on isompi projekti niin tulemme paikalle parina!
Olen kehitellyt vuosien varrella pieniä niksejä, jotka auttavat tavaramäärän hallintaan. Tärkein niistä on se, ettei osta koko ajan lisää, vaan oikeasti harkitsee mikä on tarpeellista. Myöskään kaikkea ilmaista ei tarvitse ottaa vastaan. Lisäksi opin ammattijärjestäjäkoulutuksessa paljon uusia, hyödyllisiä keinoja kodin järjestyksen ylläpitämiseen. Jaan mielellään lisää vinkkejä kaaoksen kesyttämiseen seuraavissa blogikirjoituksissa tai ihan henkilökohtaisesti, jos otat yhteyttä ja kutsut minut kotikäynnille!
Laitetaan sinunkin kotisi yhdessä kuntoon jo tänä kesänä!
